Kun huomasin, että mun fokus ruokki väärää todellisuutta. Mä olen välillä huomannut itseni keskeltä arkea valittamasta jostain asiasta. Silloin kun kiire painaa päälle, lapset huutavat tai työt kasautuvat, on liian helppoa kaataa bensaa liekkeihin valittamalla lisää. Mutta joka kerta kun…
Se tapahtui tavallisella kävelylenkillä. Metsäpolku, hiljainen hetki, pieni poikkeama reitiltä ja esterata, joka näytti houkuttelevalta. Seuraavassa hetkessä olin ilmassa ja putosin koko painolla nilkan päälle. Kuului melkoinen rusahdus ja nilkka taittui vinoon. Tiesin heti, että tämä ei ole mikään pieni…
Kovin asia, jonka olen sanonut ääneen Mä olen huomannut, että nykyään on helpompaa sanoa suoraan: “Tää on vaikeaa.” Se ei tee musta heikompaa. Se tekee musta rehellisemmän. Isänä mä kohtaan sen joka päivä. Lapset kasvavat, ja se mitä ne tarvitsee,…
Hän ei saanut edetä. Ei saanut kilpailla. Eikä varsinkaan saanut olla parempi kuin yksikään mies. Hän jatkoi silti, vuosikymmenestä toiseen. Kun Keiko Fukuda aloitti judon 1930-luvun Japanissa, hän astui tatamille aikana, jolloin naisilta odotettiin hiljaisuutta, kuuliaisuutta ja kotona pysymistä. Hänelle…
Tiedän täsmälleen, miltä tuntuu jäädä selittelyn ansaan. Sen äärellä on helppo olla hetken viisas: ulkopuolelta katsottuna näyttää, että elämä on paketissa. Moni näkee vain pinnan. Yrittäjän vapauden, arjen liikkumatilan, perheajan, mahdollisuuden urheilla, kasvattaa lapsia ja silti rakentaa uutta liiketoimintaa. Saan…
Ovi, joka ei enää totellut. Miksi et pysähdy ennen kuin kaikki hajoaa? Mulla on yksi ovi, joka ei suostunut enää yhteistyöhön. En puhu nyt mistään henkisestä oven kolauksesta, vaan ihan konkreettisesti: meidän perheen autosta, jonka sivuovi ei mennyt yhtenä päivänä…
Heräsin siihen, että olin jo kaukana siitä, mikä oli tärkeää. Mikään ei romahda yhdessä yössä. Ei yrittäjyys, ei parisuhde, ei oma hyvinvointi. Kaikki katoaa hiljalleen. Ei kovalla rytinällä, vaan pieninä säröinä, joita ei jaksa huomata tai ehdi pysähtyä korjaamaan. Ne…
Kun huomaat kehosi kangistuvan, et enää voi valehdella itsellesi Aamuisin huomaan, miten keho jämähtää. Ei se tapahdu yhtäkkiä vaan hiipii hiljaa arkeen. Välillä tulee loukkaantumisia treeneissä, hetki jolloin liikkuvuus katoaa ja vasta silloin alan havahtua siihen, mitä olen päästänyt irti.…
Aamulla valitsen, vaikka kaaos ympärillä jatkuu. Ei mun elämä ole koskaan ollut täydellistä. Eikä tule olemaan. Sitä on turha odottaa. Joka aamu herään samaan hektiseen arkeen, jossa kalenteri pursuaa, puhelin piippaa ja mieli yrittää ratkoa kymmenen asiaa kerralla. Voin keksiä…
Ensin pettymykset tuli matolla. Yksi vastaan yksi. Ei tekosyitä, ei pakoreittejä. Hävisit tai voitit ja joka kerta opit, kuka sä oikeasti olit. Mun oma oppi pettymyksistä ei alkanut kirjasta, podcastista tai valmennuksesta. Se alkoi siitä hetkestä, kun makasin selälläni tatamilla…